Poets Of The Fall- More
torstaista lähtien oon kokenu todellista materialismin ja ahneuden tunnetta. koulus vaan söin ja söin. kotona luin ruotsin sanoi ja niit vaan tuli koko ajan lisää ja lisää. mikään ei riittäny. perjantaina sitte selasin ikean katalogii ja raksitin melkeen kaiken siltä; haluun ton, ja ton... ja viel TON! käväsin sitte perheen kans ikeassa ja se tunne vaan lisäänty. nyt en oikeen vaan osaa olla mun huoneessa. se ei riitä mulle. mikään ei riitä mulle. ei ees aika. haluun kaiken nyt. mut myöskään aika ei riitä tekemiseen. pitää lukee, siivota, nähä kavereita, rentoutuu, kattoo leffoi, ostaa joululahjoi, elää elämää, aikuistuu, lähtee matkalle kesällä, muuttaa omaan kotiin. taas ajatukset laukkaa jo tulevaisuuteen. pitkälle sinne. voin jo kuvitella oman asunnon, jossa kaikki on sillai miten haluun. pystyn kans kuvittelee omat lapset ja vaimon, vaikkei niitten aika oo viel lähimaillakaan. sen vaan tiiän et haluun KAIKEN nyt enkä huomenna
mulle asioiden suunnittelu on kivempaa ku toteuttaminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti